Tässä julkaisussa käsitellään itsemyötätunnon merkitystä valmentajan tehtävässä sekä urheilun maailmassa yleisesti. Vaativa työ edellyttää vahvaa kykyä hallita omaa tunnetilaa ja suhtautua itseensä armollisesti myös paineiden ja epäonnistumisten jälkeen. Itsemyötätunto auttaa sinua käsittelemään haasteita rakentavasti, tukee henkistä hyvinvointia ja edistää ammatillista kasvua. Julkaisusta löydät hiukan tietoa itsemyötätunnon tieteellisestä taustasta, opit käytännön harjoituksia ja löydät esimerkkejä siitä, miten itsemyötätunto voi vaikuttaa toimintaasi.

Mitä on itsemyötätunto?

Itsemyötätunto on kyky suhtautua itseensä lempeästi ja armollisesti myös vastoinkäymisissä tai epäonnistumisen kokemuksissa. Se ei ole kaiken sallimista vaan itsensä kohtaamista kuten ystävää ymmärtäväisesti, empaattisesti ja tarvittaessa rajoja asettaen. Itsemyötätunto on tietoista yhteyden hakemista itseensä, vastuun ottamista omasta hyvinvoinnista ja itsensä arvostamista. (1)

Tuoreimmassa Suomen Valmentajien jäsenlehdessä Järvenpää ja Turakka (2024) toteavat, että urheiluvalmennuksessa saattaa esiintyä varauksellisuutta myötätuntoisen näkökulman tietoiseen hyödyntämiseen, koska monet ovat oppineet ajattelemaan, että oppiminen tapahtuu kritiikin ja virheiden kautta. Usein kuitenkin liian ankara suhtautuminen muihin tai itseen, lisää epämieluisia kokemuksia ja hidastaa kehittymistä. (2)

Yksi johtavista itsemyötätunnon tutkijoista Kristin Neff (3) on määritellyt itsemyötätunnon koostuvan kolmesta keskeisestä elementistä:

1. Ystävällisyys itseä kohtaan. Valmius olla armollinen ja olla itsensä tukena sen sijaan, että olisi ankara tai tuomitseva.

2. Yhteinen ihmisyys. Ymmärrys siitä, että kärsimys ja puutteet ovat osa inhimillistä elämää. Kaikki ihmiset tekevät virheitä ja kohtaavat haasteita.

3. Tietoinen läsnäolo (mindfulness). Kyky havainnoida ja hyväksyä omia ajatuksia sekä tunteita ilman, että uppoaisi liiaksi negatiivisiin kokemuksiin tai pyrkisi tukahduttamaan niitä.

Testaa itsemyötätuntosi (www.itsemyötätunto.fi)

Itsemyötätunto yleisesti urheilussa

Itsemyötätunto on tärkeä tekijä paitsi valmentajille, myös urheilijoille. Urheilussa menestys ja kehitys riippuvat paitsi fyysisistä taidoista, myös henkisestä kestävyydestä ja kyvystä käsitellä epäonnistumisia. Urheilijat ja valmentajat kohtaavat usein paineita saavuttaa tuloksia ja ylittää omat rajansa. Tässä ympäristössä itsemyötätunnon rooli korostuu, sillä se tarjoaa tavan käsitellä epäonnistumisia rakentavasti ja palautua niistä henkisesti.

Itsemyötätuntoa on tutkittu urheilun parissa vielä suhteellisen vähän, mutta siitä on saatu lupaavaa näyttöä sen yhteydestä hyvinvointiin ja suorituskyvyn kehittymiseen. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä itsemyötätunnon sekä ajattelun, tunteiden, haastavista tilanteista selviämisen ja oman potentiaalin saavuttamisen välillä. (4)

Tutkijat Mosewich ja kumppanit (5) ovat osoittaneet, että itsemyötätunto voi auttaa vähentämään urheilijoiden itsekriittisyyttä ja negatiivisia tunteita, jotka liittyvät kilpailun paineisiin. Heidän tutkimuksessaan naisurheilijat, jotka harjoittivat itsemyötätuntoa, pystyivät paremmin säätelemään stressiään ja suhtautuivat myötätuntoisemmin epäonnistumisiin, mikä johti parempaan psyykkiseen tasapainoon ja suorituskykyyn.

Röthlin ja kumppaneiden (6) kirjallisuuskatsauksessa nousi esille, että itsemyötätunnolla on havaittu olevan urheilun kontekstissa mahdollinen myönteinen vaikutus urheilijan hyvinvointiin. Urheilijat, jotka ovat myötätuntoisia itseään kohtaan raportoivat kokevansa vähemmän häpeää ja itsekriittisyyttä. Itsemyötätunto voi myös vaikuttaa esimerkiksi loukkaantumisista kuntoutumiseen ja avun piiriin hakeutumiseen positiivisesti.

Valmentajan itsemyötätunto

Ackeret ja kumppanit (7) tutkivat yksilöllisiä eroja valmentajan loppuun palamisen, itsemyötätunnon ja sosiaalisen tuen välillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että itsemyötätunto pysyy suhteellisen vakaana ajan myötä eli valmentajien itsemyötätunnon tasot eivät muuttuneet merkittävästi kuuden kuukauden seurantajakson aikana. Tämä havainto tukee aiempaa oletusta, jonka mukaan itsemyötätunto on vakaa ominaisuus, joka ei heilahtele suuresti lyhyellä aikavälillä toisin kuin esimerkiksi mieliala. Tutkimuksen tulokset tarjoavat näyttöä siitä, että itsemyötätunto ja sosiaalinen tuki ovat tärkeitä suojaavia tekijöitä valmentajien uupumusta vastaan.

Hägglund ja kumppanit (8) ovat laatineet kirjallisuuskatsauksen, jossa selvitettiin mitä tiedetään valmentajien tietoisuustaidoista ja itsemyötätunnosta. Katsauksen perusteella on olemassa näyttöä valmentajien hyvinvoinnin ja mielenterveyden vahvistumisesta tietoisuustaitojen kehittämisen ja itsemyötätunnon vahvistamisen kautta. Nämä vaikuttavat valmentajaan esimerkiksi vähentämällä stressiä, lisäämällä itsetuntemusta ja parantamalla elämänlaatua. Lisäksi katsauksessa kävi ilmi, että valmentajan itsetuntemus ja tunteiden säätely, vaikuttavat myönteisesti myös valmentajan ja valmennettavan suhteeseen. Valmentajan oma itsemyötätunto voi auttaa häntä käsittelemään omien haasteiden lisäksi valmennettavalla tai valmennustilanteessa esiintyviä haasteita.

Mihin valmentaja tarvitsee itsemyötätuntoa?

Valmentajana toimiminen on intensiivistä, ja siihen sisältyy usein monenlaisia paineita. Valmentajan tulee olla läsnä, tukena ja motivoimassa valmennettavia, mutta samalla hänen on pidettävä huoli omasta jaksamisesta sekä kehitettävä omaa toimintaa. Valmentajan rooli edellyttää tunteiden säätely taitoja ja kärsivällisyyttä. Jokainen valmentaja kohtaa tilanteita, joissa itse tarvitsee myötätuntoa ja armollisuutta itseään kohtaan. Valmentajan työ ei ole pelkästään teknistä osaamista ja tavoitteiden saavuttamista – se on myös valmennettavien tunteiden ja tarpeiden huomiointia sekä monen langan pitämistä kädessä samaan aikaan.

Seuraavaksi tutustutaan muutamiin tilanteisiin, jossa itsemyötätunnosta on valmentajalle apua.

Epäonnistuminen tavoitteiden saavuttamisessa

Yksi keskeisimmistä haasteista valmentajan työssä on tilanne, jossa valmennettava ei saavuta asetettuja tavoitteita, vaikka kaikki on tehty sen eteen. Tällaisissa tilanteissa valmentaja saattaa syyttää itseään ja alkaa epäillä omia kykyjään. Itsekriitikko saattaa todeta: "Miksi en onnistunut auttamaan valmennettavaa paremmin?", "Mikä meni pieleen?" tai "Mitä jätin tekemättä?".

Voit olla työskennellyt valmennettavan kanssa kuukausia tavoitteenaan auttaa häntä saavuttamaan tietyt fyysiset tai psyykkiset tavoitteet. Kun tavoite ei toteudu kaikesta työstä huolamatta, epäonnistumisen tunne voi olla voimakas niin valmennettavalle kuin valmentajalle. Tällöin valmentaja saattaa tuntea syyllisyyttä valmennettavan puolesta ja ajatella, että hän olisi voinut tehdä jotain toisin.

Tällaisissa tilanteissa itsemyötätunto on työkalu varmistaa omaa jaksamista ja hyvinvointia. Valmentajan on hyvä ymmärtää, että epäonnistuminen ei ole merkki ammatillisesta puutteesta, vaan osa normaalia oppimisprosessia sekä valmennettavalle että valmentajalle. Itsemyötätunto auttaa sinua suhtautumaan näihin tilanteisiin lempeydellä: "Tein parhaani tässä tilanteessa, ja kaikki valmennettavan onnistumiset eivät ole vain minun vastuullani."

Ammatillinen epävarmuus

Ammatillinen epävarmuus on toinen yleisesti koettu tunne valmentajan tehtävässä. Tämä voi ilmetä erityisesti uran alkuvaiheessa, kun valmentaja vielä rakentaa omaa identiteettiään ja hakee paikkaansa. Jatkuvat kysymykset omasta osaamisesta ja valmennettavien odotusten täyttämisestä voivat aiheuttaa paineita ja epävarmuuden tunteita. Myös kokeneemmilla valmentajilla saattaa olla hetkiä, jolloin he tuntevat itsensä riittämättömiksi tai epäilevät omia kykyjään.

Valmentajana tyypillisesti on aina tarve kehittyä, pysyä ajan tasalla uusista menetelmistä ja mukautua valmennettavien tarpeisiin. Tämä voi johtaa siihen, että valmentaja vertaa itseään toisiin ammattilaisiin ja kokee riittämättömyyttä: "Olenko yhtä hyvä kuin kollegani?", "Olenko riittävän asiantunteva?", "Miksi omat valmennettavat eivät saavuta tuloksia yhtä nopeasti kuin muiden valmennettavat?" tai "Miksi toista kehutaan ja minua ei?".

Näissä tilanteissa itsemyötätunto auttaa sinua hyväksymään sen, että jatkuva kehitys on osa ammatillista matkaa, eikä täydellisyys ole tavoiteltava päämäärä. Itsemyötätuntoinen valmentaja osaa tunnistaa, että epävarmuuden kokeminen on inhimillistä ja oleellinen osa kasvuprosessia. Tämä vähentää stressiä ja auttaa sinua keskittymään olennaiseen – valmennettavan tukemiseen ilman ylimääräisiä paineita.

Valmennettavien tunteet ja valmentajan emotionaalinen kuormitus

Valmentajana et keskity pelkästään tavoitteiden saavuttamiseen, vaan myös valmennettavan tukemiseen kaikissa matkan vaiheissa. Joskus kehittymisen esteenä voi olla valmennettavan oman haasteet esimerkiksi tunnetaitojen osalta ja tällöin niistä on hyvä keskustella, jotta harjoittelussa kehittyminen on mahdollista. Valmentajan on oltava herkkä valmennettavan tunteille ja samalla pysyttävä ammattimaisena ja säädeltävä omia tunteita.

Esimerkiksi, jos valmennettava kokee voimakkaan epäonnistumisen, valmentajan rooli voi muuttua ohjaajasta enemmän tukijaksi. Tällaisissa tilanteissa valmentaja voi itse tuntea voimakasta emotionaalista kuormitusta ja jopa uupumusta yrittäessään auttaa valmennettavaa selviämään henkisistä haasteista samalla, kun keskittyy ammatilliseen ohjaukseen.

Emotionaalisesti kuormittavat tilanteet voivat johtaa valmentajan omien tunteiden tukahduttamiseen. Jos valmentaja ei anna itselleen lupaa kokea ja käsitellä näitä tunteita, tilanne voi kärjistyä uupumukseen. Itsemyötätunnon harjoittaminen auttaa sinua valmentajana ottamaan etäisyyttä asiakkaan tunne-elämän haasteisiin ja muistuttaa, että sinun tehtävä ei ole ratkaista kaikkia valmennettavan ongelmia. Itsemyötätunto tarjoaa sinulle mahdollisuuden käsitellä omia tunteitaan ja palautua henkisesti.

Muista! Jos sinä tai valmennettavasi koette voimakasta emotionaalista kuormitusta, ohjaa valmennettavaa avun piiriin / hakeudu itse saamaan apua. Uupumisen voi estää ennakoinnilla ja varmistamalla, että käytössä on kullekin sopivat tunteiden säätelyn menetelmät.

Paine olla jatkuvasti inspiroiva ja motivoiva

Valmentajilta odotetaan usein, että he ovat jatkuvasti energisiä, inspiroivia ja motivoivia. Tämä voi luoda paineita olla aina parhaimmillaan, vaikka valmentaja itse saattaisi kokea uupumusta tai muita henkilökohtaisia haasteita. Esimerkiksi, jos valmentajalla on omaan elämäänsä liittyviä haasteita, kuten stressiä tai terveysongelmia, hän voi kokea, ettei pysty tarjoamaan valmennettaville sitä energiaa ja tukea, jota he tarvitsevat.

Valmentajan voi olla vaikea sallia itselleen lepoa ja palautumista, jos hän kokee, että hänen täytyy olla aina muiden tukena. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, jossa valmentaja tyhjentää omat voimavaransa auttaessaan muita. Tällöin itsemyötätunto on erityisen tärkeää. Se muistuttaa sinua siitä, että olet itsekin inhimillinen ja tarvitset lepoa ja huolenpitoa voidaksesi toimia parhaalla mahdollisella tavalla siinä tilanteessa missä olet niillä resursseilla, jotka sinulla on käytössä.

3 tapaa kehittää valmentajan itsemyötätuntoa

Itsemyötätunnon kehittäminen on jatkuva prosessi, joka vaatii tietoista ja säännöllistä harjoittelua. Valmentajan hektisessä ja usein vaativassa työympäristössä itsemyötätunnon harjoittaminen voi olla merkittävä voimavara, joka tukee sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Itsemyötätuntoa voidaan vahvistaa monin eri tavoin, ja sen harjoittaminen auttaa sinua paitsi kohtaamaan paineet paremmin, myös kehittymään ihmisenä ja ammattilaisena. Tutustu seuraavaksi neljään tapaan kehittää itsemyötätuntoa:

1. Mindfulness-harjoitukset: Mindfulness seli tietoisuustaidot ovat keskeinen osa itsemyötätuntoa. Ne auttavat sinua olemaan läsnä hetkessä ja hyväksymään omat tunteesi ja kokemuksesi ilman niiden tuomitsemista. Tietoisuustaitojen harjoittelun avulla voit tulla tietoisemmaksi itsekriittisistä ajatuksista ja muuttaa niitä myötätuntoisemmiksi. 
2. Keholliset harjoitukset: Valmentajat työskentelevät usein valmennettavien fyysisten tavoitteiden kanssa. Valmentajalle on tärkeää kehittää myötätuntoa myös omaa kehoa kohtaan. Keholliset harjoitukset auttavat sinua hyväksymään oman kehosi ja tuntemaan myötätuntoa sen mahdollisia rajoitteita kohtaan.
3. Kirjoittaminen: Kirjoittaminen on oiva tapa tutkia omia tunteita ja ajatuksia. Esimerkiksi itsemyötätunto-päiväkirjan pitäminen voi auttaa sinua tulemaan tietoiseksi omasta itsekritiikistä ja muokkaamaan niitä myötätuntoisempaan suuntaan. Kirjoittaminen mahdollistaa tilaa reflektiolle, oman toiminnan havainnoinnille ja oman myötätunnon lisäämiselle.

Lopuksi

Itsemyötätunto on tehokas työväline valmentajalle, joka haluaa tukea sekä omaa että valmennettaviensa hyvinvointia. Sen avulla voit käsitellä kohtaamiasi haasteita lempeämmin, palautua niistä henkisesti ja kehittää rakentavaa suhtautumista niin omaan osaamiseen kuin tavoitteisiin suhteutettuna. Itsemyötätunto edistää myös valmennuksen laatua: se vahvistaa valmentajan ja valmennettavan välistä luottamusta sekä parantaa yhteistyötä. Itsemyötätuntoiset valmentajat voivat toimia esimerkkeinä valmennettaville ja muille kollegoille, lisäten myötätuntoa koko yhteisössä. Valmentajana itsemyötätunnon kehittäminen on sijoitus sekä omaan ammatilliseen kasvuun että siihen, että valmennettavat kokevat saavansa turvallista ja ihmisläheistä tukea omalla matkallaan.

Psyykkiset taidot ovat olennainen osa valmennusta, sillä ne vaikuttavat merkittävästi sekä valmentajan että urheilijoiden kehittymiseen. Kehittämällä näitä taitoja voit parantaa vuorovaikutustasi, hallita paremmin stressaavia tilanteita ja luoda positiivisen ilmapiirin, jossa urheilijat voivat kasvaa ja kehittyä.

Jos haluat lisätietoja psyykkisten taitojen kehittämisestä tai kaipaat tukea omassa valmennustyössäsi, olen sinua varten. Ota yhteyttä, niin voimme yhdessä suunnitella, miten voit vahvistaa psyykkisiä taitojasi ja sitä kautta kehittää toimintaasi.

Ota yhteyttä: tiina@twacoaching.fi | www.twacoaching.fi

Kirjoittaja on psyykkinen valmentaja ja valmentajien kouluttaja Tiina Wikström. Tiina on erikoistunut valmentajien taitojen kehittämiseen ja se on ollut sydämen asia jo vuodesta 2017. Tutustu lisää Tiinaan tästä.

Lähteet:

1. Itsemyötätunto. YTHS. https://www.yths.fi/terveystieto/mielenterveys/itsemyotatunto/

2. Järvenpää, J. & Turakka, S. Myötätuntoisesti huipulle? Valmentaja 4/2024. Suomen Valmentajien jäsenlehti

3. Neff, K. 2011. Itsemyötätunto. Opi suhtautumaan itseesi hyväksyvästi. Viisas elämä.

4. Mosewich, A. Self-Compassion in Sport and Exercise. 2020. Teoksessa Handbook of Sport Psychology, 4.painos.

5. Mosewich, A., Kowalski, K., Sabiston, C., Sedgwick, W., & Tracy, J. 2013. Self-compassion: A potential resource for young women athletes. Journal of Sport and Exercise Psychology, 35(6), 514-524.

6. Röthlin, P., Horvath, S. & Birrer, D. 2019 Go soft or go home? A scoping review of empirical studies on the role of self-compassion in the competitive sport setting. Current Issues in Sport Science 4 (2019).

7. Ackeret, N., Röthlin, P., Allemand, M., Krieger, T., Berger, T., Znoj, H., Kenttä, G, Birrer, D. & Horvath, S. 2022. Six-month stability of individual differences in sports coaches' burnout, self-compassion and social support. Psychology of Sport and Exercise, Volume 61, 2022.

8. Hägglund, K., Kenttä, G., Wagstaff, C. R. D. & Bentzen, M. 2024 What Is Known About Mindfulness and Self-Compassion Among Sport Coaches? A Scoping Review. International Sport Coaching Journal, 1-12.