Oppiminen on taidon oppimisen lisäksi ajattelun, tunteiden, vuorovaikutuksen ja kehotietoisuuden kehittymistä. Kun ymmärrät miten oppiminen tapahtuu, voit siirtyä opettajasta oivalluttajaksi. Oivalluttaja on valmentaja, joka ei vain siirrä tietoaan eteenpäin vaan mahdollistaa valmennettavan oman ajattelun kasvun.

Lataa itsellesi maksuton Miniopas: 3 työkalua oppimista tukevaan valmennukseen

Mitä oppiminen on?

Oppiminen on jatkuva prosessi, joka on joko tietoista tai tiedostamatonta. Oppimista tapahtuu monella eri alueella, vaikka tietyssä hetkessä keskittyisit oppimaan yhtä yksittäistä asiaa. Oppimisen usein ajatellaan olevan yksittäisten taitojen tai valmiuksien kehittämistä, mutta laajasti katsottuna se on jatkuvaa ajattelun kehittymistä ja muuttumista.

Behavioristisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen on lähinnä tiedon siirtoa opettajalta oppijalle, mutta nykyään oppiminen nähdään konstruktiivisena. Tämä tarkoittaa sitä, että oppija on itse aktiivisessa roolissa rakentamassa aikaisemmin opitun päälle omaa osaamistaan ja tietämystään. (Vaasan yliopisto 2025)

Oppiminen ei ole vain toistoja

"Harjoitus tekee mestarin" on usein käytetty sanonta. Ja näin se on, mutta on hyvä huomata, että toistot yksinään eivät välttämättä vie oppimista eteenpäin. Ericssonin (2006) mukaan uudet taidot syntyvät, kehittyvät ja vakiintuvat, kun harjoittelussa yhdistyy motivaatio, keskittyminen, palautuminen ja merkityksellisyys. Palautuminen mahdollistaa oppimisen, koska se on välttämätön edellytys kestävälle ja tehokkaalle harjoittelulle.

Valmentajana tämä tarkoittaa siirtymistä ohjaamisesta mahdollistamiseen. Voitkin pohtia miten rakennat tilanteita, joissa valmennettava joutuu ajattelemaan, kokeilemaan ja oivaltamaan itse?

Lue lisää motivaatiosta:

Aivojen neuroplastisuus ja oppiminen

Kuten todettu oppiminen on prosessi, joka muuttaa aivoja. Aivojen neuroplastisuus tarkoittaa niiden kykyä muovautua uusien kokemusten, harjoittelun ja vuorovaikutuksen seurauksena. Kun ihminen oppii uuden taidon, tiedon tai ajattelutavan, aivoissa tapahtuu konkreettisia muutoksia: hermoverkot vahvistuvat, uusia yhteyksiä syntyy ja toimintamallit kehittyvät. Tämä muutos ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti pelkästään toistojen seurauksena.

Aivojen plastisuuden hyödyntäminen oppimisessa edellyttää tarkoituksellista ja aktiivista osallistumista. Oppiminen vaatii toistuvaa altistumista, mutta myös itselle merkityksellistä ja sopivan haastavaa harjoittelua, joka aktivoi useita hermoverkkoja yhtä aikaa. Kun oppiminen tapahtuu tilanteissa, joissa olet keskittynyt, sitoutunut toimintaan ja saat palautetta, aivot muovautuvat tehokkaammin. (UNESCO 2023.)

Oppiminen ei siis ole vain tiedon vastaanottamista tai harjoitusten mekaanista toistamista, vaan aktiivista toimintaa, joka vaatii ajattelua, reflektointia ja myös tunnetasolla mukana olemista. Kun nämä ehdot täyttyvät, uuden oppiminen mahdollistuu.

Oppimisen kolme keskeistä periaatetta valmennuksessa

Listasin kolme keskeistä asiaa, jotka sinun kannattaa huomioida oppimisen näkökulmasta valmentajana.

Konkreettisia keinoja oppimisen tukemiseen? Lataa maksuton Miniopas: 3 työkalua oppimista tukevaan valmennukseen

1. Oppiminen on tilannesidonnaista

Oppiminen tapahtuu tehokkaimmin ympäristöissä, jotka muistuttavat todellisia tilanteita, joissa opittuja taitoja tullaan käyttämään. Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa, että kilpailemiseen tähtäävän harjoittelun tulisi sisältää kilpailunomaisia elementtejä, vaihtelevia ympäristöjä sekä muunneltavia ja monipuolisia tehtäviä. Tällainen lähestymistapa auttaa oppijaa soveltamaan oppimaansa erilaisissa tilanteissa ja kehittää kykyä mukauttaa osaamistaan muuttuvissa olosuhteissa.

Chow ja kollegat (2022) korostavat, että taidon siirtyminen kilpailutilanteeseen edellyttää harjoittelua ympäristössä, joka vaatii vastaavaa päätöksentekoa ja tunnetaitojen hallintaa kuin itse kilpailu. Heidän tutkimuksensa mukaan ei-lineaarinen pedagogiikka, joka perustuu tilannesidonnaiseen oppimiseen, tukee oppijan kykyä sopeutua ja toimia tehokkaasti vaihtelevissa tilanteissa. Tämä lähestymistapa painottaa yksilön, tehtävän ja ympäristön välistä vuorovaikutusta, mikä edistää taidon siirtymistä harjoittelusta kilpailuun.

Tätä tukee myös Choin ja kollegoiden (2024) havainnot, joissa ihmiset muistavat paremmin tietoa, kun oppimis- ja muistamistilanteet ovat samankaltaisia. Tämä viittaa myös siihen, että oppiminen on tehokkaampaa, kun se tapahtuu ympäristössä, joka muistuttaa todellista käyttökontekstia.

Käytännön valmennuksessa tämä tarkoittaa, että harjoitusten tulisi jäljitellä kilpailutilanteita mahdollisimman tarkasti. Harjoitusten suunnittelussa voidaan hyödyntää esimerkiksi pelinomaisia tilanteita, joissa valmennettavat joutuvat tekemään nopeita päätöksiä ja hallitsemaan tunteitaan paineen alla. Tällainen harjoittelu kehittää paitsi teknisiä taitoja myös kognitiivisia ja emotionaalisia valmiuksia, jotka ovat olennaisia kaikissa kilpailutilanteissa.

2. Oppiminen tarvitsee turvallista ilmapiiriä

Oppiminen edellyttää rohkeutta kokeilla uutta, tehdä virheitä ja astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Rohkeus rakentuu ympäristöön, jossa oppija kokee olonsa hyväksytyksi ja arvostetuksi. Turvallinen ilmapiiri on yksi oppimisen tärkeimmistä edellytyksistä.

Tutkija Amy Edmondson (1999) kuvaa tätä ilmiötä psykologiseksi turvallisuudeksi, joka on tunne siitä, että voi ilmaista itseään, ottaa riskejä ja tehdä virheitä ilman pelkoa itsensä nolaamisesta tai torjutuksi tulemisesta. Tällaisessa ilmapiirissä valmennettavat uskaltavat kokeilla, kysyä ja reflektoida oppimaansa avoimesti. Tämä lisää sitoutumista sekä omaan että ryhmän harjoitteluun ja kehittymiseen.

Valmentajana sinulla on keskeinen rooli tämän turvallisuuden rakentajana ja tukijana. Voit esimerkiksi omalla esimerkillä tuoda virheet mahdollisuuksina kehittyä epäonnistumisen merkkien sijaan. Turvallinen ilmapiiri rakentuu kannustamalla kokeilemaan ja uteliaana suhtautumisena uusiin ja haastaviin asioihin.

Turvallinen ilmapiiri ei kuitenkaan tarkoita matalaa vaatimustasoa. Se mahdollistaa vaativan ja tavoitteellisen harjoittelun, koska valmennettava tietää, ettei hänen arvoaan mitata yksittäisinä onnistumisina tai epäonnistumisina. Kun ei tarvitse pelätä epäonnistumista, on mahdollista kasvaa.

Lue lisää:

3. Palautuminen on edellytys oppimiselle

Harjoittelun lisäksi yhtä tärkeää on se, mitä tapahtuu harjoituksen jälkeen. Harjoituksissa omaksutut taidot ja oivallukset eivät siirry pysyviksi osiksi osaamista, ellei keho ja mieli saa mahdollisuutta palautua. Palautuminen on keskeinen osa oppimisprosessia.

Tutkimus osoittaa, että uni ja lepo ovat ratkaisevassa asemassa siinä, miten opitut asiat vahvistuvat muistijärjestelmään. Walkerin ja Stickgoldin (2006) mukaan oppimiseen liittyy synaptinen lujittuminen eli prosessi, jossa hermosolujen väliset yhteydet vahvistuvat ja uudet tiedot yhdistyvät aiempiin kokemuksiin. Tämä ei tapahdu stressin ja kuormituksen keskellä, vaan vasta palautumisen aikana, erityisesti unen aikana. Tällöin aivot käsittelevät harjoituksen aikana syntyneitä ärsykkeitä, järjestävät tietoa ja rakentavat pohjaa oppimisen jatkolle.

Valmennuksessa tämä tarkoittaa, että palautumista ei voida pitää vain fyysisenä ilmiönä, vaan se on myös oppimisen mahdollistaja. Liian tiheä, jatkuvasti kuormittava harjoittelu voi estää opittujen taitojen vakiintumisen ja hidastaa kehitystä, vaikka harjoitusten sisältö olisi kuinka laadukas tahansa. Sen sijaan hyvin rytmitetty harjoitus- ja lepopäivien vuorottelu sekä palauttavat hetket harjoitusten sisällä tukevat sekä suorituskyvyn että oppimisen kehittymistä.

Oppiminen on siis kokonaisvaltainen prosessi, jossa keho ja mieli tarvitsevat aikaa ja mahdollisuuden uuden tiedon käsittelylle ja soveltamiselle. Palautuminen mahdollistaa oppimisen.

Valmentajan rooli oppimisen mahdollistajana

Valmentajana sinulla on hyvä mahdollisuus vaikuttaa oppimiseen monella eri tasolla kuten

Rakentamalla ympäristö, joka tukee turvallista kokeilua ja oivalluksia.
Kysymällä enemmän kuin kertomalla, mikä ohjaa valmennettavaa ajattelemaan itse.
Sallimalla keskeneräisyyden ja kertomalla, ettei oppiminen ei ole lineaarista, vaan etenee yksilöllisesti erilaisten ylä- ja alamäkien kautta.
Tunnistamalla yksilölliset erot. Jokainen valmennettava oppii omalla tavallaan.

Haluatko kehittyä oppimisen mahdollistajana? Ota yhteyttä ja suunnitellaan yhdessä, miten voimme vahvistaa sinun toimintaasi, jolla voit tukea valmennettavien oppimista ja kasvua.

Saat minuun yhteyden tiina@twacoaching.fi

Lähteet:

Ericsson, A. (2006). The Cambridge Handbook of Expertise and Expert Performance.

Choi, Y. & kump (2024). Context-dependent memory in the real world: the role of frequency and context dwell time. Frontiers in Psychology, 15, 1489039

Chow, J. & kump (2021). Nonlinear Pedagogy in Skill Acquisition: An Introduction. Routeledge.

Edmondson, A. (1999). Psychological safety and learning behavior in work teams. Administrative Science Quarterly, 44(2), 350–383.

UNESCO (2023). IBE Learning Portal. Neuroplasticity: How the brain changes with learning. https://solportal.ibe-unesco.org/articles/neuroplasticity-how-the-brain-changes-with-learning

Vaasan yliopisto. 2025. Oppiminen. https://www.uwasa.fi/fi/opiskelijat/jolla/kehita-opiskelutaitojasi/oppiminen

Walker, M. P., & Stickgold, R. (2006). "Sleep, memory, and plasticity." Annual Review of Psychology, 57, 139–166.

Psyykkiset taidot ovat olennainen osa valmennusta, sillä ne vaikuttavat merkittävästi sekä valmentajan että urheilijoiden kehittymiseen. Kehittämällä näitä taitoja voit parantaa vuorovaikutustasi, hallita paremmin stressaavia tilanteita ja luoda positiivisen ilmapiirin, jossa urheilijat voivat kasvaa ja kehittyä.

Jos haluat lisätietoja psyykkisten taitojen kehittämisestä tai kaipaat tukea omassa valmennustyössäsi, olen sinua varten. Ota yhteyttä, niin voimme yhdessä suunnitella, miten voit vahvistaa psyykkisiä taitojasi ja sitä kautta kehittää toimintaasi.

Ota yhteyttä: tiina@twacoaching.fi | www.twacoaching.fi

Kirjoittaja on psyykkinen valmentaja ja valmentajien kouluttaja Tiina Wikström. Tiina on erikoistunut valmentajien taitojen kehittämiseen ja se on ollut sydämen asia jo vuodesta 2017. Tutustu lisää Tiinaan tästä.

Mitä oppiminen tarkoittaa – valmentajan rooli oivalluttajana