Tunteet ja oppiminen – valmentaja oppimisen mahdollistajana
Oppiminen ei tapahdu tyhjiössä. Oppiminen rakentuu tunteiden, ajatusten ja aikaisempien yksilöllisten kokemusten pohjalta. Valmentaja, joka ymmärtää tämän voi vaikuttaa merkittävästi siihen, miten valmennettava oppii. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan miksi tunneilmasto, ajatusten suuntaaminen ja yksilöllisyys ovat avaintekijöitä oppimisessa ja kuinka voit valmentajana näitä taitojaan kehittää.
🔗 Lue myös: Mitä oppiminen tarkoittaa - valmentajan rooli oivalluttajana
⬇️ Lataa itsellesi: Miniopas: 3 työkalua oppimista tukevaan valmennukseen (maksuton opas)
Tunteet oppimisen ensiaskeleina
Tunteet vaikuttavat siihen, mihin kiinnität huomiota, mitä muistat ja miten suhtaudut uusiin tilanteisiin. Tunteet voivat toimia joko oppimisen motivaattorina tai jarruna. Myönteiset tunteet (kuten innostus ja uteliaisuus) lisäävät luovuutta, riskinottohalua ja pitkäjänteisyyttä. Kun taas kuormittavat tunteet (kuten häpeä, jännitys tai pelko) voivat heikentää keskittymistä ja pitkittää palautumista.
Tunteiden huomioiminen ei ole pehmoilua. Sen sijaan niiden huomioiminen valmennuksessa on taitoa, mikä vaikuttaa suoraan oppimiseen ja sen laatuun. Immordino-Yang ja Damasio (2007) esittävät tutkimuksessaan, että oppiminen, muisti, päätöksenteko ja sosiaalinen toiminta ovat kaikki tiiviissä yhteydessä tunteisiin ja kehon tuntemuksiin.
Valmentajan roolissa voit tukea valmennettavien oppimista luomalla tilan, jossa tunteet saavat olla läsnä oli sitten kyse ilosta, uteliaisuudesta, epävarmuudesta tai rohkeudesta kokeilla.
Ajattelu on taito ja oppiminen on ajattelun ohjaamista
Valmentajan tärkeimpiä tehtäviä on ohjata valmennettavaa reflektoimaan eli arvioimaan ja pohtimaan omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Tätä kutsutaan myös metakognitioksi eli tietoisuudeksi omasta ajattelusta. Metakognitio auttaa valmennettavaa tunnistamaan omia vahvuuksiaan, kehittämiskohteitaan ja oppimaan tehokkaammin myös haastavissa tilanteissa.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että metakognitiiviset taidot ovat yhteydessä tehokkaampaan oppimiseen ja ongelmanratkaisuun. Esimerkiksi Flavellin (1979) mukaan metakognitio tukee yksilön kykyä suunnitella, seurata ja arvioida omaa toimintaansa, mikä on erityisen arvokasta tilanteissa, joissa olosuhteet muuttuvat nopeasti. Myös Schraw ja Dennison (1994) korostavat, että metakognitiivisesti taitavat oppijat kykenevät siirtämään oppimansa tehokkaammin uusiin tilanteisiin.
Valmennettava, joka oppii kysymään itseltään:
"Mitä tapahtui?"
"Missä onnistuin?"
"Mitä opin?"
"Mitä voin tehdä toisin?"
kehittää samalla oppimisstrategioita, joita voi soveltaa laajemmin erilaisissa tilanteissa.
Taitava valmentaja ei siis vain vastaa kysymyksiin vaan hän herättää valmennettavaa löytämään itse ratkaisuja. Tämä voi tarkoittaa avoimien kysymysten esittämistä, tilan antamista oman suorituksen analysointiin sekä kannustamista vastuun ottamiseen omasta kehittymisestä. Oppiminen on pohjimmiltaan ajattelun kehittymistä ja valmentaja voi toimia tämän ajattelun peilinä ja mahdollistajana.
Yksilöllinen oppiminen vaatii yksilöllistä valmennusta
Jokainen valmennettava on erilainen. Tapa hahmottaa, kokea ja sisäistää asioita vaihtelee yksilöittäin. Joku oppii parhaiten visuaalisesti seuraamalla malleja ja videoita, toinen omaksuu uutta liikkeen ja kehon kautta, kolmas haluaa ensin keskustella ja pohtia ennen kuin uskaltaa kokeilla. Oppimistyyliin vaikuttavat paitsi yksilön mieltymykset myös hänen aiemmat kokemuksensa, motivaationsa ja tunnetilansa.
Yksilöllinen oppiminen ei tarkoita, että jokaiselle pitäisi suunnitella täysin oma harjoitus. Se on pikemminkin valmentajan taitoa tunnistaa erilaisia oppimisen tapoja ja luoda harjoitteisiin joustavuutta, joka huomioi nämä erot. Käytännössä tämä voi olla esimerkiksi vaihtoehtojen tarjoamista: "Haluatko kokeilla ensin, katsella mallia vai keskustella ajatuksistasi?" Tällainen lähestymistapa lisää oppijan pystyvyyden kokemusta ja samalla sitoutumista harjoitteluun.
Avoimet kysymykset ovat tehokas tapa selvittää kullekin sopivinta oppimistapaa ja kerätä tietoa yksilöllisen valmennuksen tueksi. Kun valmentaja kuuntelee aktiivisesti ja mukauttaa viestintäänsä valmennettavan tarpeiden mukaan, oppimisprosessi syvenee ja itseluottamus kasvaa.
Tutustu: Miten motivaatio vaikuttaa oppimiseen?
Valmentaja oppimisen mahdollistajana
Oppiminen on paljon enemmän kuin tiedon siirtoa valmentajalta valmennettavalle. Se on vuorovaikutusta, oivaltamista ja kasvua, mikä tapahtuu merkityksellisessä ympäristössä. Valmentajana sinulla on ainutlaatuinen rooli tämän prosessin mahdollistajana. Voit olla rakentamassa ilmapiiriä, jossa on tilaa kokeilla, reflektoida ja kasvaa – ei ainoastaan kyseisessä lajissa tai tekemisessä, vaan ihmisenä.
Kun siirryt ohjaajasta oivalluttajaksi, et ainoastaan opeta taitoja. Autat valmennettavaa löytämään oman äänensä, ajattelunsa ja voimavaransa. Ja juuri siinä syntyy oppiminen, joka kantaa pidemmälle kuin yksikään tekninen harjoitus.
Haluatko kehittää vuorovaikutustaitojasi ja rakentaa valmennukseen ilmapiirin, jossa jokainen saa oppia omalla tavallaan? Ota yhteyttä ja suunnitellaan sinulle sopiva tapa kehittää omia taitojasi valmentajana niin, että voit tukea valmennettavien sekä tunne- että ajattelutaitojen vahvistamista osana oppimisprosessia. Saat minuun parhaiten yhteyden tiina@twacoaching.fi
Lähteet:
Cassidy, S. 2004. Learning styles: An overview of theories, models, and measures. Educational Psychology, 24(4), 419-444.
Flavell, J. H. 1979. Metacognition and cognitive monitoring: A new area of cognitive–developmental inquiry. American Psychologist, 34(10), 906-911.
Immordino-Yang, M. H., & Damasio, A. 2007. "We feel, therefore we learn: The relevance of affective and social neuroscience to education." Mind, Brain, and Education, 1(1), 3-10.
Schraw, G., & Dennison, R. S. 1994. Assessing metacognitive awareness. Contemporary Educational Psychology, 19(4), 460-475.