Sisäinen motivaatio seuratoiminnassa

Liian vähän talkoolaisia. Kellään ei ole aikaa. Miksi aina samat aktiivit tekee kaiken? Tuttuja kommentteja varmasti monelle. Jokainen joutuu priorisoimaan omaa ajankäyttöään ja erilaisissa elämänvaiheissa aikaa voi olla eri tavalla käytössä. Jokainen toimii myös omien motiivien pohjalta ja olisikin tärkeää pohtia miten seuratoiminnassa voisi herätellä sellaisia motivaatiotekijöitä, jotka sitouttaa seuran jäseniä sisäisen motivaation kautta.

Motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon, joista ensin mainitussa yksilö toimii toiminnasta syntyvän nautinnon, ilon ja kehittymisen vuoksi. Jälkimmäisessä motiivit ovat ulkoisia kuten palkkio, oman arvon määrittymiseen liittyviä tai totuttuja. Tässä kirjoituksessa keskitytään sisäiseen motivaatioon ja motivaatioteorioista Decin ja Ryanin (1985) itsemääräämisteoriaa. Samoja teemoja voi pohtia myös valmennuksen osalta omassa ryhmässä tai yksilövalmennuksessa.

Itsemääräämisteoria - mistä on kyse?

Teorian taustalla on väite, että yksilön motivaatioon sekä siihen, miten hän voi ympäristössään, vaikuttaa kolmen psykologisen perustarpeen täyttymisen aste. Perustarpeita ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus. Näiden perustarpeiden tyydyttämiseksi ohjaudumme sellaisiin toimintoihin ja ympäristöihin, joissa niiden tyydyttäminen on mahdollista. Tällöin myös voimme hyvin ja todennäköisesti palaamme samaan paikkaan uudestaan samojen ihmisten äärelle. Perustarpeiden tyydyttyminen seuratoimijoiden ja seuran jäsenten osalta on keskeisessä roolissa seuratoiminnassa, jossa monet asiat tehdään talkoovoimin. Mitä enemmän saadaan herätettyä osallisten sisäistä motivaatiota toimintaa kohtaan, sitä enemmän sitoutuneita toimijoita on.

Autonomia

"Voin vaikuttaa" / "Saan päättää"

Autonomialla tarkoitetaan kokemusta siitä, että yksilö on itse valinnut toiminnan, ja että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa, eli on vapaaehtoisesti mukana, voi toimia oma-aloitteisesti ja tehdä itse aloitteita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän on täysin itsenäinen ja tekee kaikki yksin. Autonomiaa seuratoiminnassa voi tukea ottamalla toimijat ja jäsenet aktiivisesti mukaan suunnitteluun päätöksentekoon. Ennalta määriteltyihin tehtäviin voi sisällyttää vapaasti muokattavia osia tai valintoja, jotka tehtävästä vastaava voi tehdä. Myös yleisesti talkootehtävien valintamahdollisuus (jokainen tekee itse valittuja asioita ja on mahdollisuus valita) sen sijaan, että kaikki määrätään toimimaan samalla tavalla.

Kyvykkyys

"Mä osaan" / "Onnistun"

Kyvykkyydellä tarkoitetaan sellaisia tehtäviä ja toimia, jossa henkilö kokee pystyvänsä suorittamaan tehtävän onnistuneesti. Jos tieto- tai taitotaso ei ole riittävä, annettu tehtävä voi lannistaa, joten on hyvä aina varmistaa mitä edellytyksiä tehtävän toteuttaminen vaatii, jos sellaisia on. Esimerkkinä voisi olla annettujen tehtävien määrittely riittävän tarkasti, jotta ymmärretään mitä niissä on tarkoitus tehdä. Liian laajat ja vähän sanaiset tehtävät vaikeuttavat tehtävään tarttumista, koska ei ole tietoa mitä tehtävässä onnistuminen vaatii.

Yhteenkuuluvuus

"Olen osa porukkaa" / "Kuulun tänne"

Yhteenkuuluvuudella tarkoitetaan kokemusta siitä, että yksilöä arvostetaan sellaisena kuin hän on, ja siitä, että viihtyy ympäristössä. Kun yksilö hyväksytään ja kohdataan sellaisena kuin hän on, lisääntyy turvallisuuden ja luottamuksen tunne. Etenkin isoissa seuroissa koko seuran tasoista yhteenkuuluvutta voi olla vaikea toteuttaa, mutta eri keinoin voidaan lisätä koko seuran tasolla yhteenkuuluvuutta esimerkiksi seuravaatteilla tai erilaisilla tapahtumilla, johon ovat tervetulleita kaikki jäsenet lajista tai tasosta riippumatta. Koko seuratasolla ei todennäköisesti päästä kovinkaan syviin keskusteluihin, joten ne ryhmät, joihin yksilö kuuluu ovat erityisesti yhteenkuuluvuuden osalta keskeisessä roolissa. Tällaisia ovat treeniryhmät, toimikunnat ja muut ryhmittymät seuran sisällä.

Kysymyksiä pohdittavaksi autonomian, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi seuratoiminnassa

• Autonomia

• Kuinka paljon seuratoimijat voivat itse vaikuttaa tehtäviinsä, niiden suunnitteluun, sisältöihin ja toteutuksiin?

• Mitä vaihtoehtoisia suoritus- tai toteutustapoja voisi olla?

• Miten tehtävien etenemistä seurataan? Kysytäänkö onnistumisia ja miten menee?

• Kyvykkyys

• Voisiko tehtävien suorittamisesta kiittää ja kehua? Muista myös tasapuolisuus - kaikkien työpanos on tärkeä oli tehtävä miten iso tai pieni tahansa

• Mitkä ovat seuratoimijoiden vahvuuksia ja voisiko heitä auttaa tunnistamaan niitä?

• Miten lisätä toimijoiden välistä kannustusta ja kiittämisenkulttuuria?

• Miten varmistaa ja millä seurata, että tehtävät ovat sellaisia, että niistä on mahdollista selviytyä?

• Millaista tukea on saatavilla?

• Ovatko tehtävät sopivan haastavia?

• Yhteenkuuluvuus

• Voisiko toiminnan arvot, säännöt ja tavoitteet määritellä yhdessä?

• Miten voisi hyödyntää pienryhmiä toiminnassa?

• Miten aktivoida ja kannustaa toimijoita ryhmäytymään ja toimimaan yhdessä?

• Arvostetaanhan jokaista yksilönä? - tuloksilla, saavutuksilla tai talkootunneilla ei ole merkitystä

• Miten seuran tai ryhmän vuorovaikutusilmapiiriä voisi arvioida?

Teorialähde: Arajärvi, P. & Thesleff, P. Suorituskyvyn psykologia 2020

Kirjoittaja on Suomen Agilityliiton liittokouluttaja ja agilityvalmentaja Tiina Wikström. Liittokouluttajat toimivat valmentajakoulutusten kouluttajina ja voivat osallistua myös seurojen valmennustoiminnan ja seuratoiminnan kehittämiseen seurojen tukena.