Motivaatio rakentuu arjen onnistumisista
Motivaatio ei ole kiinteä ominaisuus, vaan jatkuvasti muuttuva tila, joka elää tilanteen, kokemusten ja tunteiden mukana. Se rakentuu arjen pienistä onnistumisista – hetkistä, jotka jäävät helposti huomaamatta. Juuri näissä hetkissä valmentajan rooli on ratkaiseva: olla läsnä, havaita ja sanoittaa kehitystä, joka saattaa valmennettavalta jäädä huomaamatta.
Valmentajana voit vaikuttaa siihen, miten valmennettava havaitsee omaa kehitystään, kokee pystyvyyden kokemusta ja innostuu jatkamaan harjoittelua. Tässä blogijulkaisussa pohditaan miksi pienet onnistumiset ovat tärkeitä, miten valmentaja voi mahdollistaa niitä ja miten auttaa valmennettavaa tunnistamaan ne itse.
Miksi pienet onnistumiset ovat tärkeitä?
Pienet onnistumiset ovat portaita, jotka johtavat isompiin tavoitteisiin. Ne eivät vain ennakoi kehitystä, vaan luovat sitä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kokemus edistymisestä on keskeinen motivaation lähde (Amabile & Kramer 2011). Tutkimuksessa havaittiin, että pienikin tunne edistymisestä paransi koettua motivaatiota, sitoutumista ja tunnetta merkityksellisyydestä.
Lisäksi itsemääräämisteorian (Deci & Ryan 2000) mukaan motivaatio vahvistuu, kun yksilö kokee:
pätevyyttä (minä osaan),
autonomiaa (minä päätän) ja
sosiaalista yhteenkuuluvuutta (minä kuulun oman itsenäni).
Pienet onnistumiset voivat tukea kaikkia näitä kolmea sisäisen motivaation kulmakiveä – ja juuri valmentaja on se, joka voi tukea niiden syntymistä ja ylläpitämistä harjoittelussa.
Miten valmentaja voi mahdollistaa pieniä onnistumisia?
Pienet onnistumiset eivät ole sattumaa – ne suunnitellaan ja tehdään näkyviksi. Tässä viisi tapaa, joilla voit valmentajana tukea onnistumisia:
1. Pilkkomalla konkretiaa ja saavutettavuutta
Tavoitteiden pilkkominen pienempiin, konkreettisiin osatavoitteisiin auttaa valmennettavaa näkemään oman etenemisensä. Kun tavoite tuntuu saavutettavalta, syntyy myös mahdollisuus kokea onnistumisia ja rakentaa motivaatiota pala palalta.
Esimerkki: "Keskitymme tänään siihen, että jokaisen suorituksen alussa otat kolme rauhallista hengitystä ja palautat mielesi tähän hetkeen."
2. Anna palautetta, joka auttaa huomaamaan kehittymisen
Palautteella on suuri voima – erityisesti silloin, kun se auttaa valmennettavaa huomaamaan, että hän on mennyt eteenpäin. Valmentajana voit vahvistaa kehittyvää minäkäsitystä sanoittamalla ääneen pieniäkin edistysaskeleita.
Esimerkki: "Tänään virhe ei pysäyttänyt sinua, vaan jatkoit heti – se on iso askel eteenpäin."
Tällainen palaute ei keskity pelkkään lopputulokseen, vaan ohjaa valmennettavaa näkemään oman kehityksensä. Se vahvistaa tunnetta pätevyydestä ja kasvattaa uskoa omiin kykyihin, mitkä ovat keskeisiä tekijöitä motivaation kannalta (Bandura 1997).
3. Harjoittele tietoista huomiointia
Valmennettava voi oppia havaitsemaan pieniä onnistumisiaan paremmin, kun mieltä harjoitetaan olemaan läsnä hetkessä. Tämä voi olla osa harjoituksen aloitusta: lyhyt palautus mieleen päivän tavoite ja sen jälkeen harjoituksen lopussa sen reflektointi.
4. Hyödynnä onnistumispäiväkirjaa
Ohjaa valmennettavaa pitämään esimerkiksi "päivän onnistumiset" -kirjaa, johon hän kirjaa yhden myönteisen asian joka harjoituksesta. Tämä voi auttaa kehittämään valmennettavan itsereflektiota ja motivaatiota.
5. Luo kulttuuri, jossa onnistumisia jaetaan ja juhlistetaan
Tee näkyväksi, että pienetkin askeleet eteenpäin ovat arvokkaita. Tämä voi tarkoittaa vaikka viikon "pieni voitto" -kierrosta treenien lopussa.
Miten auttaa valmennettavaa tunnistamaan onnistumisia itse?
Tunnistaminen ei aina tapahdu automaattisesti. Valmentajana voit ohjata valmennettavaa kehittämään omia itsereflektiotaitoja, jotka tukevat motivaation ja itseluottamuksen rakentumista. Kysy valmennuksen esimerkiksi lopuksi: "Mikä tänään sujui paremmin kuin viimeksi?" tai "Mistä olet tänään ylpeä?".
Tuo aina esille valmennettavan tekemä työ ja kannusta myös yrittämistä. Lopputulokseen päästäkseen on kuljettava usein pitkä polku, jonka varrella on monta mahdollisuutta pienille onnistumisille. Tällöin matkasta kannattaa tehdä motivoiva ja kannustava.
Kun kysyt valmennettavalta jotakin, anna hänelle aikaa ja tilaa vastata. Älä kiirehdi täyttämään hiljaisuutta – juuri se voi olla hetki, jossa tärkein oivallus syntyy. Hiljaisuus ei ole kiusallista, vaan se antaa tilaa ajatella, tunnistaa ja sanoittaa.
Pienet onnistumiset, suuret vaikutukset
Valmentajan kyky huomata, mahdollistaa ja vahvistaa pieniä onnistumisia vaikuttaa valmennettavan motivaatioon ja samalla hyvinvointiin. Ne eivät ole pelkkiä "kivoja hetkiä", vaan konkreettisia rakennuspalikoita kehittymisen polulla.
Kysy lopuksi itseltäsi "Miten voisin tänään auttaa valmennettaviani huomaamaan yhden asian, jossa he ovat kehittyneet?".
Lähteet
Amabile, T. M., & Kramer, S. J. (2011). The Progress Principle: Using Small Wins to Ignite Joy, Engagement, and Creativity at Work. Harvard Business Review Press.
Deci, E. L., & Ryan, R. M. (2000). The "what" and "why" of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, 11(4), 227-268.
Bandura, A. (1997). Self-efficacy: The exercise of control. Freeman.
Psyykkiset taidot ovat olennainen osa valmennusta, sillä ne vaikuttavat merkittävästi sekä valmentajan että urheilijoiden kehittymiseen. Kehittämällä näitä taitoja voit parantaa vuorovaikutustasi, hallita paremmin stressaavia tilanteita ja luoda positiivisen ilmapiirin, jossa urheilijat voivat kasvaa ja kehittyä.
Jos haluat lisätietoja psyykkisten taitojen kehittämisestä tai kaipaat tukea omassa valmennustyössäsi, olen sinua varten. Ota yhteyttä, niin voimme yhdessä suunnitella, miten voit vahvistaa psyykkisiä taitojasi ja sitä kautta kehittää toimintaasi.
Ota yhteyttä: tiina@twacoaching.fi | www.twacoaching.fi
Kirjoittaja on psyykkinen valmentaja ja valmentajien kouluttaja Tiina Wikström. Tiina on erikoistunut valmentajien taitojen kehittämiseen ja se on ollut sydämen asia jo vuodesta 2017. Tutustu lisää Tiinaan tästä.